Kirjamessut

Ekat kerrat kirjamessuilla

Vannoutuneena kirjaston käyttäjänä kirjamessut ovat jäänet huomioni katveeseen. Kirjoittamisharrastukseni alettua aloin heittää läppää, että menen kirjamessuille vasta sitten kun esiinnyn itse. Tietenkään en uskonut niin käyvän.
Vitsit olivat vähissä, kun tänä vuonna tuli kaksi mahdollisuutta esiintyä, Turussa ja Helsingissä.

Koska en ollut koskaan käynyt kirjamessuilla, googlasin Turun Agricola-lavaa, että millaista siellä on. Päädyin tuijottamaan kuvaa, jossa Robin esiintyi kyseisellä lavalla. Kamalasti ihmisiä. Paniikki!

Tilailin mekkoja kotiin, kaikki olivat hirveitä, mikään ei hoikentanut. Ei tietenkään, koska olen lihava. Se tietysti on oleellisinta kirjamessulavalla – hoikentaako mekko. Laitoin ylleni  hätäännyksissäni bombertakin, niin sain figuuristani täyden pallon.

Yllätys oli, että yleisöä oli Turussa perjantai-iltapäivänä vähän.
Edes viisi esikoiskirjailijaa ei vastaa yhtä Robinia.

 

 

Toinen kerta oli Helsingissä ja kanssakeskustelijoina jo aiemmin julkaisseita Kariston kirjailijoita. Kuvittelin että he vetävät yleisöä penkkirivistöt täyteen. Joten taas paniikki, seuraava mekkokokelas viipyi jossain postin lajittelukeskuksessa, joten vanhalla mentiin. Kävin sentään kampaajalla, joka ei tehnytkään kampausta vaan käärin itse saman typerän parin papiljotin kampauksen kuin muutenkin.

Kyllä kuitenkin kannatti (yrittää) panostaa, yleisöä oli huimasti noin viisitoista. Vaikuttiko perjantai-ilta ajankohtana vai karkoittiko ”romantiikka” aiheena? Puhuttiin siellä paljon muustakin. Keskustelu sinänsä meni hyvin, kokeneita kirjailijoita peesatessa.

Jälkikäteen ajatellen turhaa stressaamista esiintymisistä, mikä söi keskittymiskykyä koulutehtäviin ja kirjoittamiseen. Toisaalta sain harjoitella kirjoittamisesta puhumista ja mikin kädessä pitämistä suoraan messukeskusten lavoilla, ei sitä joka päivä satu.

Lauantaina kävin ensimmäistä kertaa ihan oikeana kirjamessuvieraana, ilman painetta esiintymisestä. Seurasin paneeleja, joista voin tehdä raportin kouluun ja saada opintopisteen, joten valikoin ne yleisestä kirjallisuusnäkökulmasta.
Seurasin osan esikoiskirjailijoiden 3 minuutin pitchaus tapahtumasta. Toisin kuin monessa mediassa on annettu ymmärtää, pitchaus esiintymisiin ei ollut kutsuttu kaikkia vuoden 2017 esikoiskirjailijoita. Tai sitten oli kutsuttu kaikki muut paitsi minut. Tai viihdekirja ei ole kirja? En ollut siitä pahoillani, sain rauhassa seurata luentoja ja tavata vanhoja kirjoittajakavereitani, joista osa riensi lavoille.

Oppini messukäynneistä:

  • Sama mitä on päällä, harvaa kiinnostaa.
  • Sama mitä lavalla puhuu, harvaa kiinnostaa.

= Ei tarvitse stressata.

Parasta on lavan ulkopuolella:

  • Tapaaminen, näkeminen, kuuleminen, puhuminen.
  • Kirjoittamisesta puhuminen.
  • Kirjallisuudesta kuuleminen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.