Kirjoittaminen Opiskelu

Apuraha-taiteilija, opiskelija ja avoimen kesäopiskelija

Elämä ei mene suunnitelmien mukaan, kesäkuun ensimmäiseksi päiväksi olin kuvitellut, että talvilukukausi on ohi ja onkin. Tosin pari tehtävää on jäljellä. Viimeisen parin viikon aikana olen tehnyt sata tehtävää. Sata on kenties liioittelua, mutta kissaa voi sanoa tiikeriksi. Kun sanoo vaan.

Muutaman kerran on käynyt mielessä, että voisi sitä toisinkin tehdä, tasaisemmin. Entä sitten, jos paineensietokyky on parempi kuin tasaisuudensietokyky? Mitä siitä, että selkää ei saa enää suoraksi, mitä siitä, että työtuolin tukijalka katkesi, mitä siitä, että välillä ketuttaa? Kuuluu asiaan.

Kevät on ollut opettelua uuteen tapaan opiskella, syksyllä tiedän jo paremmin. Olenko silti viisaampi? Tietysti!

Jäljellä on vähän suurempi kokoelmatyöjuttu, mutta se tulee tehdyksi. Sokeriksi pohjalle olen säästänyt Excelin. Nam.

Kesäopintoja on tehtävä, koska apurahakausi on lyhyt ja menee Kelan byrokratiasta johtuen päällekkäin opiskelujen kanssa. Olen tottunut tähän, koska olin ennen työtön. Byrokratia ennen kaikkea. Otin vähän ylimääräisiäkin avoimen kesäopintoja, koska ne ovat a) ilmaisia opiskelijoille b) mielenkiintoisia c) haluan olla loppukesästä kusessa kaikkien tehtävien kanssa.

Mitä otsikkoon tulee, se on läppä, en todellakaan ole taiteilija. Olen viihde-kirjailija. Sitä polkua tallaan viimeiseen asti. Henkilöhahmot kurkkivat opiskelutehtävien välistä ja tulevat uniin. Kohta päästän ne irti.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.