Kirjastoautot Kirjoittaminen

Taustatyö kevyessä hömppäkirjassa

Historiallinen romaani

Kesä kasiysi on historiallinen romaani. Tosin ei varsinaisesti, mutta ainakaan se ei ole aikalaisromaani. Olen ollut aikuinen sinä aikana mihin kirja sijoittuu, joten voisi kuvitella, että mitään taustatyötä ei ole tarvittu, ajankuva on muistissa yhtä hyvin kuin tarina mielikuvituksessa.

Ystäväni kysyi, miten voin muistaa kirjassa olevia laulunsanoja? Hän ei harrasta kirjoittamista, joten ei siinä mitään ihmeellistä. Jäi kuitenkin mietityttämään, luulevatko kaikki, että muistin ja kirjoitin kaikki kasarijutut tuosta vaan?

Vuodesta 1989 on melkein kolmekymmentä vuotta. Osa tiedosta oli pääni välimuistissa ja haihtui ajat sitten, otsalohkoni kovalevy sirpaloitui ja osa tiedosta on ajan saatossa muuten vaan tuhoutunut. En muistanut tarkkaan, mikä asia tai ilmiö tuli vasta ysärin puolella, mikä jäi jo liian kauas taakse, mitä kappaleita ja missä järjestyksessä oli Annan aerobic-kasetissa, mitä sanontoja käytettiin, vieläkö Napakymppiä näytettiin, miten meni drinkin resepti ja vaikka Pac-man. Sen kulkua muistellessani jäin koukkuun puoleksi vuodeksi vastaavaan ”Sir coin’s a lot” pelin 1 ja 2 versioihin, kun piti selvittää miten se peli menee. Olisi se vähemmälläkin selvinnyt.

Yksi lukemani lähde oli Henna-Kaisa Sivosen Kasarikirja ja netistä löytyi lukuisia sivuja kasarista milloin mistäkin näkökulmasta.

Pyrin tekemään niin, että kirjassa ei esiinny asioita, joita ei vielä vuonna -89 olisi voinut olla, esimerkiksi jätin pois Sielun Veljien kappaleen ”Kun Suomi putos puusta”, koska se on ilmestynyt vuonna 1990. Dingo ja Modern Talking eivät keikkailleet tuona kesänä, mutta kirjassa on henkilöitä jotka fanittivat heitä ja kyseiset bändit olisivat voineet keikkailla, kuten Guns N’ Roseskin…niillä mielikuvitusfestarereilla, joilla ei keikkaillut koskaan kukaan, jos unohdamme fiktion ja pysymme reaalimaailmassa.

Dingo palaa keikoille tänä kesänä. Gunnaritkin tekevät paluun. Olenko lukenut heikkoja signaaleja? Kattia kanssa, sattumaa on elämä.

Kirjastoautosta

Internetistä löytyy jonkin verran kirjastoauton historiasta Suomessa. Eniten sain tietoa Antero Kyöstiön kirjasta ”Kirjastoautotoiminnan 50 vuotta: Turun ykkösestä Konstaan.” Kirja on sekä kokemusperäinen, että lisäksi Kyöstiö on tehnyt omaa tiedonkeruutyötänsä.

Kyöstiön kirjasta luin esimerkiksi ensimmäisistä kirjastoautopäivistä, ne pidettiin Suomussalmella seitsemänkymmentäluvulla. Sitä tietoa käytin jo kirjan ensimmäisellä sivulla, mutta vain viittauksena vierailusta kirjailijakotiin, mikä on tapahtunut oikeasti noilla kirjastoautopäivillä. Sen sijaan kirjastoauton nimiehdotus ”Kekkosen maantie” on mielikuvitusta, joka juontuu alueelle oikeasti rakennetuista teistä (Kekkoskakkonen, Kekkosykkönen). Paljosta taustamateriaalista poimitaan pieni osa.

Pari tahallista ”virhettä” otin mukaan. Tampereen autoissa käytettiin siihen aikaan mikrofilmisysteemiä (vai mikä filmi se oli…), lainauksiin, mutta halusin Katin autoon perinteiset pahviset lainauskortit.

Olen tutkaillut karttaa muutamiin kirjassa esiintyviin juttuihin. Kirjastoauton reitti on täysin keksitty. Kävin Teiskossa ajelulla katsomassa kuvitteellisen kirjastoautoreitin paikat (kuskini auto oli jäädä kiinni Suviristin tietä Latohuhdan tielle oikaistaessa, sitä metsäpolkua ei olisi kirjastoauto voinut ajaa…eikä henkilöauto.) Kirjassa on silti yksi pysäkki, jota ei olisi voinut sinä vuonna olla, koska koulukirjasto on rakennettu puoli vuotta aikaisemmin. Laitoin pysäkin silti Katin reitille, koska se sopi kirjan maailmaan. Ainakin yksi teiskolainen on lukenut kirjan ja olemme vielä väleissä.

En kuvittele olevani suuri taustatyön sankari ja arvostan todella niitä kirjailijoita, jotka kirjoittavat aikakausilta, jolloin eivät ole itse eläneet tai paikoista, jotka ovat Teiskoakin eksoottisempia.

Tämän kirjan alkuperäinen idea ei ollut kirjoittaa kasarille sijoittuvaa kirjaa, ei edes kirjastoautoon sijoittuvaa, alkuidea on toisenlainen, mutta siitä joskus toiste.

Vaikka opiskelen kirjastoalaa nyt, kirjan kirjoittamisen aikaan en opiskellut. Kirjan oikoluku tehtiin suunnilleen samaan aikaan kuin aloitin opinnot.

Pelkäsin hieman, että tamperelaiset kirjastoauton kuljettajat eivät pidä siitä, että Kesä Kasiysin päähenkilö on tamperelainen kirjastoauton kuljettaja. Vaikka osittain kuvaus on kirjastoauton arkea, niin osittain myös sellaista, mitä kirjastoauton arjessa ei todellakaan tapahdu.

Helpotus oli suuri, kun huomasin tämän, autopuolella riittää huumori ja suhteellisuudentaju siihen, että fiktio on fiktiota:

https://www.pictastar.com/view/1503631465724206199

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.