Opiskelu ruotsin kieli

Juppihippipunkkari opettelee ruotsia

Just det! Kun olin jälleen kerran innostunut ruotsin kielestä (syksyn opinto-ohjelma sisältää sitä), niin matto vedettiin jalkojen alta. Pitikö Hurmeen mennä sanomaan  lauseensa imperatiivilla?? Olen tottelematon, kapinallinen, en halua tehdä asioita käskystä, vaan siksi, että ne tuntuvat oikeilta tehdä.

Keksin ratkaisun. Päätin että en ole Juntti, vaan Juppihippipunkkari.

Vastustin, ja tavallaan vastustan edelleen pakkoruotsia. Mielestäni esim. venäjän kieli on yhtä tärkeä.  Ja moni muu. En voi vastustaa kovaan ääneen, koska lapsi joka joutui pakkoruotsin aloittamaan, sanoi että ruotsi on helppoa ja kivaa. Onko? Todellako? Saksaan verrattuna on.

Koska pakkoruotsi on olemassa, on meidänkin suoritettava virkamiesruotsi. Vietin lauantaina muutaman miellyttävän/tuskaisen tunnin tehden ruotsin kuuntelutehtävää. Suunnittelen ruotsinkielistä videota, ruotsinkielistä esitelmää, kirjoitelmaa ja lopputenttikin on. Jos ei olisi pakkoruotsia, olisiko meillä a) vapaata niiden tuntien osalta b) jokin toinen kieli c) jokin uusi aine, mitä nyt ei ole d) syventäviä opintoja jostain muusta aineesta?

Minulla on viha-rakkaussuhde ruotsin kieleen. Voisin olla ruotsin kansalainen, jos asiat olisivat menneet toisin. Tai jos ei olisi pakkoruotsia, innokkaat voisivat opiskella sen hyvin ja erottua ruotsinkielen taidollaan, nyt sitä periaatteessa osaavat kaikki suomalaiset.

Ruotsin osaaminen ei tunnu silloin hohdokkaalta. Haluaisin olla niitä harvoja itäsuomalaislähtöisiä, jotka osaisivat ruotsia kuin vettä vaan. Saahan sitä haluta.

Ruotsinsuomalaisilla on pakkosuomi (paitsi Ahvenanmaalaisilla.) Kauan sitten opetin närpiöläiselle kämppäkaverilleni suomea, ei se heillekään helppoa ole. Entä jos laitettaisiin enemmän resursseja siihen, että suomenruotsalaiset oppisivat suomen  kielen ja suomaiset valitsisivat monipuolisemmin vieraita kieliä. Miksi se ei onnistu.

Se mikä kaikkien kielten opiskelussa ärsyttää, on että edelleen suomalaisille on liian tärkeää kielioppi. Jos joku ei-äidinkielenään suomea puhuva puhuu vähänkin suomea, se on meistä hienoa. Niin pitääkin olla. Jos itse takeltelemme vierasta kieltä puhuessa, haluamme paeta ikuisiksi ajoiksi pimeään kellariin häpeämään.

Olen keksinyt, miksi ruotsalaiset menestyvät maailmalla. Ruotsin kielessä viilataan erittäin vähän pilkkuja. Heillä on aikaa keskittyä luovuuteen. Silti, ei elämä aivan epäreilua ole, myös Ruotsissa kesä on lyhyt.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.